"Muuttaa ei voi kukaan itseään, parantaa voi jokainen." -Ernst Feuchtersleben

Hoitosuhde:

Hoitosuhde on psykiatrisen hoitotyön ydin. Hoitosuhteella tarkoitetaan hoitajan ja potilaan välistä mielenterveyshoitotyön menetelmää, jonka tarkoituksena on potilaan mielenterveyden hoitaminen ja edistäminen. Hoidon tavoitteena on tukea potilasta löytämään omat voimavaransa. Hoitosuhteelle ominaista on potilaslähtöisyys, jolloin potilaan tarpeet tulevat huomioiduiksi yksilöllisesti. Hoitosuhteessa tärkeää onkin, että potilas huomioidaan yksilönä. Hoitosuhteen ollessa potilaslähtöistä on tärkeää, että potilas pääsee itse suunnittelemaan ja osallistumaan hoidon toteutukseen ja suunnitteluun. Hoitosuhteella ei ole välttämättä tarkkaa kestoa. Se voi kestää päivistä kuukausiin, tai jopa vuosiin.

Hoitosuhteen vaiheet:

Hoitosuhteen muodostuminen voi olla hyvin erilaista, riippuen hoitajasta ja hoitajan kyvystä toteuttaa hoidollinen vuorovaikutus onnistuneesti, sekä potilaasta ja potilaan sairauden tasosta. Keskeistä hoitosuhteessa on kuitenkin sen määräaikaisuus, hoidon jälkeen hoitosuhde ei enää jatku. Hoitajan tulee osata luoda täysivaltainenkuva potilaasta ja osattava suhteuttaa oma osaaminen hoitoon.

Hoitosuhteella on kolme vaihetta; tutustumis-, työskentely- ja päättymisvaihe. Tutustumisvaiheen tavoitteena on luoda perusta toimivalle ja turvalliselle hoitosuhteelle. Tutustumisvaiheessa suunnitellaan tapaamisajankohdat, paikka, hoidon tarkoitus ja tavoitteet. Hoidon tavoitteiden tulee olla konkreettisia realistisia. Hoitajan tulee pyrkiä kohtaamaan potilas ilman ennakkokäsityksiä.

Työskentelyvaiheeseen voidaan edetä kun hoitosuhde on luotettavalla tasolla. Vaiheen aikana potilas ja hoitaja työskentelevät asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Hoitajan tulee olla neutraali ja hyväksyvä, jolloin potilaan on helpompi avautua keskusteluissa paremmin, joka taas parantaa hoitoennustetta.

Lopetusvaiheen merkitys on sitä suurempi, mitä pidempään hoitajan ja potilaan välinen hoitosuhde kestää. Lopetusvaiheen tarkoituksena on selvittää potilaan kyky pärjätä itsenäisesti. Lopetusvaiheen tapaamisia voidaan tarvittaessa järjestää useampia. Lopetusvaiheessa hoitajan on otettava huomioon, että potilas voi olla tavallaan ”riippuvainen” hoitajasta, jolloin hoitosuhteen lopettaminen voi olla hankalaa. Lopetusvaiheessa potilas voi tuntea pelkoa, ahdistusta ja menetyksen pelkoa sekä potilas voi tuntea vastarintaa hoitajaansa kohtaan. Ennen kuin hoitosuhde voidaan turvallisesti päättää, tulee hoitajan olla varma, että potilas pärjää yksin ja kokee olonsa turvalliseksi.

Alla linkki Annu Hahon artikkeliin:

https://sairaanhoitajat.fi/artikkeli/asiakkaan-ja-potilaan-kohtaaminen/

Hoitosuhdetyöskentely:

Hoitosuhdetyöskentelyä ohjaa valtakunnallisesti säädetty mielenterveyslaki, jonka pohjalta hoidon tulee olla pääsääntöisesti avopalveluita ja hoitoon hakeutumisen tulee olla oma-aloitteista. Potilaan itsenäistä suoriutumista on tuettava koko hoitosuhteen ajan. Hoitosuhdetyöskentelyä ohjaa hoitajan omat arvot ja asenteet. Hoitosuhdetyöskentelyyn vaikuttaa myös hoitajan ja potilaan henkilökohtaiset tekijät. Hoitosuhdetyöskentelyssä onkin tärkeää hoitajan ja potilaan välinen luottamus. Hoitosuhteen tulee olla luotettavalla tasolla, jotta hoitosuhdetyöskentely on molemmille mielekästä.

Hoitotyön auttamismenetelmät:

Hoitotyön auttamismenetelmien avulla on tarkoitus saada potilas pohtimaan haitallisia ja epätoivottuja toimintatapojaan. Hoitotyön auttamismenetelmien avulla potilaan tulisi päästä eroon haitallisista toimintatavoistaan. Potilaalle tuodaan ilmi tämän tapoja suhtautua asioihin ja tavoista toimia. Tällaista hoitomenetelmää voidaan kutsua konfrontaatioksi, jolloin potilaalle osoitetaan, kuinka tämä toimii. Klarifikaatiolla taas selvennetään potilaalle omaa terveyden tilaansa ja kuinka kyseinen mielenterveyshäiriö vaikuttaa potilaan tapaan ajatella ja toimia.

Tulkitseminen on myös hoitotyön auttamismenetelmä, jossa potilaalle esitetään hypoteesein ja oletuksin tämän toimintatapoja. Tämä antaa potilaalle itselleen mahdollisuuden hyväksyä, ymmärtää tai hylätä, sekä tunnistaa jotain tulkinnan mukaista itsessään tai ei. ”Tulkintahypoteesin oikea ajoittaminen terapiaprosessin eri vaiheissa vaatii kokemusta ja ennen kaikkea potilaan sisäisen autonomisuuden kunnioittamista, ettei potilaalle synny vaikutelmaa, että terapeutti ikään kuin tietäisi paremmin kuin hän itse, mikä hän on ja kuinka hänen tulisi ajatella tai toimia.” Mielenterveydenpsykologia, Timo Toivio/ Esa Nordling

http://www.asiantuntijapsykologit.fi/portfolio/hoitosuhde-potilastyossa-asiakaslahtoinen-integratiivinen-lahestymistapa/

http://hoitonetti.turkuamk.fi/Hoitonetti/2005_Vuorovaikutuskulttuuri/index.html

Mielenterveyspsykologia, Timo Toivio/ Esa Nordling

Tuntidiat