"Onnensa oivaltaa hitaammin kuin epäonnensa." - Livius

Mielialahäiriöt:

Mielenvireen tai mielialan pitempään kestävä muutos on keskeinen oire mielialahäiriössä. Lyhytaikainen tai hetkellinen masentunut mieliala on normaali reaktio erilaisiin menetyksiin ja pettymyksiin. Joskus mielialahäiriön muutos kestää vuosiakin, mutta usein kuukausia, vähintään kuitenkin 2-3 viikkoa. Mielialahäiriöissä liittyy myös erilaisia oireita muuttuneeseen mielentilaan; esimerkiksi luonnollinen ohimenevä läheisen menetykseen liittyvä suru ei ole luonteeltaan mielialahäiriö.

Erilaisten mielialahäiriöiden luokittelu perustuu kestoon, vaikeusasteeseen ja oireiden laatuun. Masennushäiriöihin kuuluvat toistuvat masennukset ja masennustilat, pitkäaikainen masennus eli dystymia ja toistuvat masennusjaksot jotka ovat lyhyitä. Masennustiloihin voi liittyä toistuvia tai yksittäisiä hypomania- tai maniajaksoja, jolloin mieliala on jatkuvasti ja epänormaalisti kohonnut, jolloin kyse on mielialahäiriöistä nimeltään kaksisuuntaiset mielialahäiriöt.

Kaksisuuntainen mielialahäiriö:

Kaksisuuntainen mielialahäiriö eli bi-polaaritauti (maanisdepressiivisyys). Tilassa vuorottelevat tai vallitsevat maaniset vaiheet ja masennus. Mielialan kohoamisjaksot ovat luonteeltaan maanisia tyypin I kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä, kun taas tyypin II hypomaanisia. Syklotomiassa eli mielialan aaltoiluhäiriössä mieliala vaihtelee toistuvasti lievän maanisuuden ja lievän masentuneisuuden välillä.

Etenkin kaksisuuntaisen mielialahäiriön sairausjaksot ja masennustilat ovat usein toistuvia: toistumisalttiutta, vakavuutta ja sairausjaksojen pituutta voidaan olennaisesti usein vähentää asianmukaisten psykoterapioiden ja/tai lääkehoidon avulla. Mania- ja masennusjaksojen uusiutumista kutsutaan usein relapsiksi, remissioksi taas sanotaan toistuvien sairaalajaksojen välistä oireetonta tilaa.

Masennus:

”Sanalla masentuneisuus tarkoitetaan yleensä pidempään, joskus viikkoja tai jopa vuosia, kestävää alentunutta mielialaa tai tunnevirettä, joka voi olla luonteenpiirre tai elämän asenne eikä siis sellaisenaan välttämättä ole varsinainen psykiatrinen sairaustila.” Terveyskirjasto, Masennus, masentuneisuus, masennusoire ja masennustila. Kliinisen masennuksen tunnistaa oireista, jotka ovat alakuloisuus, mielihyvän puuttuminen/katoaminen, muistamattomuus, keskityskyvyn heikkeneminen, jatkuva saamattomuus ja aloitekyvyttömyys, ruokahaluhäiriöt, painon muutokset, unihäiriöt - joko insomnia tai liikaunisuutta, psykomotorinen estyneisyys/kiihtyneisyys - agitaatio, ahdistuneisuus, epärealistiset itsesyytökset, itsemurha-ajatukset tai yritykset, lisäksi alkoholismi ja erilaiset addiktiot voivat olla ilmenemismuotoja masennukselle. Myös ajattelun vääristymät, itsepintaiset ja väistymättömät masentuneet ajatukset. Masennuksen hoito vaatii hoitajalta paljon, hoito kestää pitkään.

Depressio:

”Masennustilasta eli depressioista kärsii vuosittain noin 5% suomalaisista.” Käypähoito, Mieli maassa, mikä avuksi? (Depressio, masennus). Depression taustalla vaikuttavat stressi- ja traumatekijät lapsuudesta ja nuoruudesta sekä usein perinnöllinen alttius. Tekijät, jotka altistavat puutteelliselle elämän hallinnalle ovat persoonaan, toiminta- ja ajattelutapaan liittyviä. Kuormittava elämäntilanne ja pitkään jatkunut stressi altistavat myös. Depressio voi myös tulla sairauden liitosoireena (malaria, dengue) tai rajujen somaattisten sairauksien jälkitautina (esim. syöpä).

Masennusta voi esiintyä myös piilodepressiona, jolloin pääoireina ovat fyysiset kivut, joille ei ole selvää lääketieteellistä syytä. Kuten vatsavaivat, pääkivut, selkäkivut ym. Vauvojen masennus ilmenee apaattisuutena, ns. anakiittinen depressio. Nuorilla masennus voi esiintyä asosiaalisuutena ja haluttomuutena ”kuulua” mihinkään. Vanhuksilla masennus voi usein muistuttaa dementiaa.

Hoito:

Masennushäiriöistä kärsivän hoidossa tulisi yhdistää masennuksen eri hoitokeinoja. Hoitokeinoja ovat mm, psykoterapia, lääkehoito ja psykososiaaliset hoitomuodot. ” Hoidon teho kasvaa lääkehoitoa ja psykoterapiaa yhdistämällä, ja molempien avulla voidaan ehkäistä tilan uusiutumista.” THL, Mielialahäiriöt

Kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoidon kulmakivenä voisi pitää lääkehoitoa. Lääkehoidolla on suuri merkitys mania ja masennustilojen hoidossa, sekä uusien sairausjaksojen ehkäisyssä. Psykososiaalisia hoitomuotoja käytetään myös osana kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavan hoitotyötä.

Mielialahäiriöiden ollessa Suomessa kansansairaus, masennustilojen havaitseminen on keskeistä hoidon kannalta jo perusterveydenhuollossa. Myös erikoissairaanhoidossa hoidon laatu ja sen vaikuttavuus ovat olennaisia. Mielialahäiriöiden tunnistaminen ja oikeanlainen hoito on tärkeää paitsi sairastuneen, myös hänen läheistensä puolesta välttämätöntä. Oikeanlainen hoito ja mielialahäiriöiden tunnistaminen edesauttaa myös ehkäisemään potilaan toimintakyvyttömyyttä ja itsemurhia.

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00393

https://www.thl.fi/fi/web/mielenterveys/mielenterveyshairiot/mielialahairiot

https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/Tietopankki/Diagnoosi-tietohaku/F30-39/Pages/default.aspx

Mielenterveydenpsykologia, Timo Toivio/ Esa Nordling