"Oletteko ajatelleet, että jos hulluuteen osallistuu riittävän monia, siitä tulee auvan normaalia?" -Majolin Pierre

Psykoosisairaudet:

Yllä video Mielenterveysseuran tekemä video, jossa kerrotaan mm. psykoosista.
Mm. skitsoaffektiivinen häiriö, lyhytkestoinen psykoosi tai harhaluuloisuushäiriö ovat psykoosisairauksia. Suomessa psykoosisairauksien esiintyvyys on noin 3,5 % luokkaa. Monille psykoosisairauksille on tyypillistä kognitiivisten eli tiedollisten toimintojen muutokset, kuten toiminnan suunnitteluun liittyvät vaikeudet.  Myös muistissa ja tarkkaavaisuudessa voi ilmetä muutoksia. Myös dementian, päihteiden käytön ja joidenkin ruumiillisten sairauksien on huomattu aiheuttavan psykoosioireita.  

SKITSOFRENIA: 

Skitsofrenia on yleisin psykoosisairaus. Suomalaisilla on kuitenkin karkeasti noin 1 % riski sairastua skitsofreniaan elinaikanaan. Skitsofrenia voidaan jakaa viiteen eri alatyyppiin, joita ovat; hebefreeninen, paranoidinen, katatoninen, erilaistumaton sekä residuaalinen. Alatyypit eroavat toisistaan oireiden, sairastumisiän, oireiden esiintulon ja sairauden ennusteen suhteen.  Skitsofrenian tyypillisiä oireita ovat; harhat, hallusinaatiot ja ajatusten vääristymät.  Ihminen saattaa kokea erilaisia aistiharhoja tai kokea erilaisia kehontuntemuksia.  

Skitsofrenian oireet voidaan jakaa positiivisiin ja negatiiviisiin. Niiden laatu, alkamisajankohta ja merkitys hoitoennusteen suhteen ovat erilaiset. Positiivisilla oireilla tarkoitetaan poikkeuksellisten mielentoimintojen esiintymistä normaalien toimintojen lisäksi. Negatiivisilla oireilla taas tarkoitetaan normaalien mielentoimintojen kaventumista tai osittaista puuttumista.  Toistuvat ja pitkittyneet psykoosit voivat myös olla merkki skitsofreniasta.  

Hebefreeninen: Hebefreeninen skitsofrenia on skitsofrenian alatyypeistä hankalin hoidettava, siihen liittyvän ajattelun ja toiminnan laaja-alaisen hajanaisuuden vuoksi. Hebefreenistä skitsofreniaa sairastava voi puhua sekavia, käyttäytyä ennustamattomalla tavalla, laiminlyödä itsensä huolehtimista tai olla sosiaalisesti välinpitämätön. Häiriöön voi liittyä myös itsekseen puhelua, nauramista tai itkemistä ilman näkyvää syytä. Hebefreenistä skitsofreniaa on aikoinaan kutsuttu myös nuoruusiän skitsofreniaksi sen puhkeamisajankohdan vuoksi. Tavallisesti tämä skitsofrenian muoto alkaa 15–25 vuoden iässä. "Hebefreenisen skitsofrenian ennuste on usein huono nopeasti kiihtyvien "negatiivisten" oireiden, erityisesti tunteiden latistumisen ja tahdonpuutteen vuoksi." Käypähoito suositus, Skitsofrenian diagnostiset kriteerit ICD-10 –tautiluokituksen mukaan 

Katatoninen: Katatonista skitsofreniaa sairastava on usein uppoutunut täysin omaan maailmaansa, jolloin kontaktin saaminen kyseiseen henkilöön on erittäin vaikeaa. Ihmisen kosketus ulkomaailmaan on vähäistä, tai sitä ei ole lainkaan. Katatoniselle skitsofrenialle on tyypillistä liikkeiden häiriöt. Ihminen saattaa jähmettyä kummalisiin asentoihin ja vastustaa jos tätä yritetään auttaa. Ihminen voi myös olla varsin kiihtynyt ja kykenemätön tavoitteelliseen toimintaan.  

Paranoidinen: Paranoidista skitsofreniaa sairastavan elämää hallitsevat harhaluulot. ”Harhaluulot voivat olla suurusharhoja omista kyvyistä, vainotuksi tulemisen kokemuksia tai vaikutuksen kohteena olemisen kokemuksia.” Mielenterveydenpsykologia, Timo Toivio/ Esa Nordling 2009Paranoidista skitsofreniaa sairastavat kuulevat myös usein ääniharhoja, jotka ovat usein negatiivissävytteisiä. Paranoidinen skitsofrenia voi olla myös hyvin kapea-alaista, jolloin epäluuloisuus kohdistuu vain hyvin rajattuun tai tiettyyn kohteeseen. Epäluuloisuuden ollessa rajattua, voi henkilö toimia sosiaalisesti taitavasti monella elämän osa-alueella, eikä henkilöä epäillä psyykkisesti sairaaksi.  

Residuaalinen: Residuaalinen skitsofrenia liittyy usein vaiheeseen, jolloin skitsofrenia on jo kroonistunut. Residuaalista skitsofreniaa sairastavan oireet eivät ole aktiivisia. Ihminen voi kuitenkin olla vetäytyvä, henkilöllä voi olla pinttyneitä harhaluuloja ja käytökseen saattaa liittyä usein outoa toimintaa. Residuaalinen skitsofrenia on skitsofrenian passiivinen muoto.”  Mielenterveydenpsykologia, Timo Toivio/ Esa Nordling  

Erilaistumaton: Erilaistumaton skitsofrenia on skitsofrenian muoto, jossa sekoittuvat kaikkien edellä mainittujen alatyyppien piirteitä. Ihmisellä on eri oireita eri alatyypeistä, jolloin sairautta ei voida kategorioida. 

Skitsofrenian, kuten muidenkin psyykkisten sairauksien hoito alkaa sillä, että henkilö saadaan tutkimuksiin. Mielenterveystyötä säätelee valtakunnallisesti asetettu mielenterveyslaki. Skitsofreniassa käytetään lääkehoitoina, mm. depressio-, manialääkkeet, ahdistuneisuushäiriöiden lääkehoito ja psykoosien lääkehoito. Aivojen sähköhoito (ECT) on yleisimmin käytössä vakavassa masennuksessa, mutta skitsofreniaa ja maniaa voidaan myös hoitaa näin. Sähköhoidolla pyritään vaikuttamaan lääkehoidon tavoin välittäjäainesysteemeihin keskushermostossa.  

Erilaiset terapiat ovat myös yleinen hoito mielenterveys ongelmien parissa. Psykoterapia on laajasti määriteltynä tavoitteellista toimintaa, jonka tarkoituksena on poistaa tai lievittää mielenterveyden ongelmia tai häiriöitä. Psykoterapiat voidaan jakaa taustateorian perusteella eri ryhmiin, mutta yhteistä niille on, että niillä pyritään potilaan sisäisen autonomisuuden lisääntymiseen. Lisäksi tarjolla on monenlaisia lyhyt-, perhe- ja kriisiterapioita.  




Kuntoutus muodostuu potilaan tarpeiden mukaan muun psykiatrisen hoidon jälkeen. Kuntoutuon suunnitelmallista ja monialaista toimintaa. Kuntoutus on monesti yhteistyötä perheen ja omaisten kanssa. Kuntoutus voi olla ryhmässä tapahtuvaa tai yksilöllistä. Kuntoutuksessa on otettava huomioon kuntoutujan psyykkinen vointi, toimintakyky, voimavarat ja sosiaaliset verkostot.  

Alla kuva haavoittuvuus stressimallista jolla selitetään ihmisen kaikkia psyykkisiä sairauksia. Haavoittuvuus stressimalli kuvantaa, kuinka jollain ihmisellä on alttius reagoida voimakkaasti pitkittyneeseen stressiin sairastumalla psyykkisesti. Haavoittuvuus stressimalli on vahvasti mukana potilaan hoidon suunnittelussa.  
PSYKOOSI: 
Tavallisimmin psykoosi ilmenee harhaluuloina tai aistiharhoina, se on todellisuudentajun vakavaa häiriintymistä. Psykoottisissa tiloissa ihmisen todellisuudentaju voi heikentyä ainakin osin. Aistiharhat ja harhaluulot sekoittuvat todellisuuteen, harhat tulevat usein omista kokemuksista, tunteista ja peloista.  Psykoosissa ihmisen on hankala erottaa mikä on totta ja mikä ei.  
Psykoottisessa tilassa minuuden rajat saavat usein uusia muotoja ja ihminen voi kokea ympäristöön sulautumisen pelkoa.  Psykoottinen tila on usein rajusti alkava ja verrattain nopeasti ohi.  Psykoottisessa tilassa on myös havaittu samoja kognitiivisia toiminnan häiriöitä kuin esimerkiksi skitsofreniassa. Neuropsykologinen tutkimus onkin tärkeä osa psykoottisen potilaan hoidon ja kuntoutuksen arviointia.  

Ensimmäisten psykoosioireiden ja hoitoon pääsyn välillä voi usein olla muutamia kuukausia tai jopa vuosia. Hoitamattoman psykoosin pitkä kesto heikentää huomattavasti sairauden ennustetta ja hoidon onnistumista.  Monissa maissa onkin ryhdytty jakamaan tietoa psykoosista ja sen oireista, sekä hoitoon pääsystä. Kyseisillä ohjelmilla onkin ollut myönteisiä vaikutuksia psykoosin kestoon ja sairauden ennusteeseen.  

Psykoosille ei ole olemassa yksiselitteistä syytä. Psykoosisairaudet ovat taustoiltaan monitekijäisiä sairauksia, eli taudin syntyyn vaikuttavia geenejä on useita ja ympäristötekijöillä on osuutta sairastumisalttiuteen. Psykoosisairauksissa ulkoiset tekijät ovat varsin suuressa roolissa. Kasvuympäristö ja ihmisen kokemat traumakokemukset liitetään usein ihmisen psykoosialttiuteen.  On myös esitetty että, äidin raskausaikana kokemat infektiot vaikuttavat ihmisten psykoosialttiuteen.  

Psykoottisia tiloja usein edeltää jokin muu mielenterveydenhäiriö, kuten esimerkiksi skitsofrenia. Kuormittava elämäntilanne ja siihen liittyvä stressi voi olla haavoittuvilla ihmisillä riskitekijä. Stressin ylittäessä sopeutumiskyvyn ihminen voi helpommin sairastua psyykkisesti. Psykoosia voisikin kutsua mielen äärimmäiseksi puolustusmekanismiksi, kun stressi käy mielelle liialliseksi. 

Psykoosin hoito tapahtuu tilanteen mukaan avohoidossa tai osastolla. Hoito on vaikeaa, koska potilaan on vaikea ymmärtää olevansa sairas, oireiden ollessa niin todellisia"Luottamuksellinen hoitosuhde on tärkeä. Lääkehoito lievittää oireita ja estää uusia psykooseja." Mielenterveystalo, Psykoosin Pikaopas. Kuntoutus on myös tärkeä osa hoitoa. Kuntoutus suunnitellaan yhdessä hoitovan tahon kanssa. Kuntoutukseen kuuluu mm, oireiden hallinta, ongelmanratkaisutaitojen opettelu, ihmissuhdetaitojen opettelu, perhetyö sekä tarvittaessa psykoterapia. Joskus psykoosi voi kestää useita viikkoja tai kuukausia. 

https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/oppaat/psykoosi/Pages/psykoosin-pikaopas.aspx 

https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/oppaat/psykoosi/Pages/psykoosiopas.aspx  

Kommentit

  1. Hyvin eroteltu ja selitetty erilaiset psykoosisairaudet. Selkeästi avattu eri skitsofrenian tyypit. Tosi kiva ulkoasu blogissa ja tuli hyvälle mielelle otsikoita selaillessa! - Minna ja Jenni

    VastaaPoista
  2. Opettajan kommentti:: Onneksi psykoosia voidaan hoitaa, vaikka potilas itse torjuisi ajatuksen sairaudesta. Psykoosin mentyä ohi, osa toipuimoista on käsitellä "trauma" mielenterveyden hetkellisestä menettämisestä - ja toivoa ettei sairaus uusiudu tai kehity skitsofreniaksi. Psykoosin hoito on lopulta selkeää ja helppoa - sairauden stigma on edelleen paha.
    Tekstinne oli hyvää ja monipuolista - otsikointi olisi selkeyttänyt kokonaisuutta enemmän, samoin lähdeviiittausten ahkerampi käyttö. Hoitotyötä olisi kaivannut hieman enemmän.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

"Muuttaa ei voi kukaan itseään, parantaa voi jokainen." -Ernst Feuchtersleben

"Luonne on sitä, mitä olet pimeässä." -Dwight L. Moody